Vielä joitakin vuosia sitten Suomessa oltiin korkeimmalla
päätöksentekotasolla kiinnostuneita koulutuksen pitkäjänteisestä
kehittämisestä. Hallitukset rakensivat koulutuksen ja tutkimuksen
ylihallituskautiset suunnitelmat eli KESUt, ja kunnissa puuhattiin
kunta-KESUja.
Nykyinen hallitus lopetti KESU-perinteen, ja seuraukset
näkyvät: ei suunnitelmallista kehittämistä vaan koulutusleikkauksia
koulutusleikkausten perään. Toistaiseksi viimeinen KESU laadittiin vuosille
2011-2016.
Keväällä 2019 Suomessa on eduskuntavaalit ja hallitus
vaihtuu. Mitkä puolueet sitten tulevatkaan uuteen hallitukseen, on tärkeää,
että KESU-traditio elvytetään. Sen pohjalta on mahdollista saada tolkkua
koulutuksen ja tutkimuksen pitkäkestoiseen kehittämiseen.
Koulutus ja tutkimus tarvitsevat erityisen kipeästi
lisäresurssia miljardileikkausten jälkeen. OECD:n uudessa koulutusvertailussa
(2018) Suomen tilanne on hälyttävä. Esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna
käytämme perusopetukseen miljardi euroa vähemmän.
Myös yhteiskunnallisten asenteiden tulee muuttua
koulutusmyönteisemmiksi. Tulevaisuuden kannalta Suomen tärkein pääoma on korkea
koulutustaso ja osaaminen.
Juha Paananen
varavaltuutettu ja sivistyslautakunnan jäsen, Jyväskylä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti