tiistai 12. maaliskuuta 2019

Oppivelvollisuutta laajennettava

Oppivelvollisuuslakimme on säädetty alun perin 1920-luvun alussa. Tällä hetkellä perusopetuslaissa todetaan, että oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta, ja päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta.

Aika on ajanut nykyisin voimassa olevan oppivelvollisuusmäärittelyn ohi. 1970-luvun peruskoulu-uudistuksen ajoista Suomi ja maailma ovat muuttuneet paljon. Työelämässä muutos näkyy siten, että pelkällä peruskoulupohjalla työtä alkaa olla mahdotonta saada. Lähes kaikki ammatit vaativat korkeampaa koulutusta.

Kuitenkin keskimääräinen koulutustasomme on luisumassa hälyttävästi alaspäin, vaikka vielä 2000-luvun alussa olimme maailman huippua. Kokonaan koulutuksen ja työnteon ulkopuolelle syrjäytyneitä nuoria on Suomessa liian suuri joukko, noin 60 000.

Lukio- ja ammatillinen koulutus ovat tällä hetkellä Suomessa yleensä yhteiskunnan järjestämää ilmaista koulutusta, mikä ei tarkoita maksuttomuutta. Lukukausimaksuja ei ole, mutta esim. lukion oppimateriaaleihin saattaa kulua tuhansia euroja. Myös ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden materiaalimaksut voivat olla huomattavia. Monille nuorille nämä kustannukset ovat jopa opiskelun aloittamisen este.

Valtiovalta on kehitellyt ratkaisuksi oppimateriaalitukea, jota ohjattaisiin toisella asteella vähävaraisille opiskelijoille. Tämä malli sisältää jotain positiivistakin, mutta syvällisempää tarkastelua se ei oikein kestä. Miltä vaikuttaisi peruskoulu, joka olisi ilmainen ja maksuton vain vähävaraisille oppilaille?

Tulevan hallituksen keskeisenä koulutuspoliittisena tavoitteena tulee olla se, että koko oppivelvollisuuden idea ja käytäntö päivitetään 2020-luvulle. Pelkästään peruskoulu ei yksinkertaisesti enää riitä, vaan oppivelvollisuuteen on sisällytettävä myös toinen aste. Näin syntyy ”peruskoulu 2.0”, joka on oppijoille ilmainen ja maksuton ja ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä. Toisen asteen tutkinto (ammatillinen tai ylioppilastutkinto) luo nuoren elämälle vanhan perustan, jolta voi ponnistaa jatko-opintoihin ja työelämään.

Tämä koulutusjärjestelmän uudistus vaatii valtiolta ja kunnilta taloudellisia panostuksia, mutta ei likimainkaan niin paljon kuin köyhä Suomi pystyi 1970-luvulla satsaamaan peruskoulu-uudistukseen. Kyse on nyt kannattavasta sijoituksesta, joka tuottaa tulevaisuudessa kyllä eurojakin mutta ennen kaikkea osaamista ja sivistystä.

Juha Paananen
varavaltuutettu (sd.), sivistyslautakunnan jäsen
Jyväskylä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti