Laatua kasvuun ja oppimiseen

Jyväskylän kaupunkistrategiassa todetaan: ”Lisäämme lasten ja nuorten mahdollisuuksia terveeseen kasvuun ja hyvään oppimiseen.” Tämä strategiaan kirjoitettu lause tarkoittaa sitä, että olemme sitoutuneet parantamaan perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laatua.

Varaa laadun kohentamiseen meillä pitäisikin olla, koska käytämme tällä hetkellä vertailukaupunkeihin nähden erittäin vähän euroja kasvun ja oppimisen palveluihin.

Mitä laadun parantaminen käytännössä tarkoittaa? Ei ainakaan sitä, että kasvatamme perusopetuksen ryhmäkokoja ja vähennämme opetustuntien määrää, niin kuin kaupungin talouden sopeuttamista selvittäneen FCG-Perlaconin raportissa esitetään.

Päinvastoin ryhmäkokoja tulee pienentää. Erityisesti tämä vaatimus koskee alakouluja, joissa keskimääräinen ryhmäkoko lähestyy jo uhkaavasti 20:tä ja pahimmillaan ryhmän ovat jopa 30 oppilaan kokoisia. Tällaisissa ryhmissä opettaja ei enää pysty huomioimaan oppilaita yksilöllisesti eikä antamaan riittävää tukea sitä tarvitseville.

Tuntijaon mukaisten vuosiviikkotuntien määrän vähentäminen johtaisi siihen, että oppituntien määrä suhteessa oppilasmäärään tippuisi 20 suurimman kaupungin joukossa kaikkein alhaisimmaksi (nyt jo olemme toiseksi viimeinen). Se ei varmaankaan Jyväskylällä perinteisenä koulukaupunkina voi olla tavoitteena.

Varhaiskasvatuksen osalta edellä mainitussa raportissa esitetään, että voisimme supistaa rahoitusta lähes kolmella miljoonalla eurolla tulevien vuosien aikana, koska lapsimäärä on vähenemässä. Lapsimäärän kehityksessä nojaudutaan vuoden 2019 ennusteeseen. Kuitenkin uusimmat ennusteet kertovat, että syntyvyys on valtakunnallisestikin kääntynyt hienoiseen nousuun.

Lisäksi varhaiskasvatuspalveluiden tarpeeseen vaikuttaa osallistumisasteen (tällä hetkellä noin 77 %) nousu. Jos osallistumisaste olisi vuonna 2030 vaikkapa 85 %, niin se kompensoisi täsmälleen vuonna 2019 ennakoidun syntyvyyden laskun.

Huomionarvoista on, että syntyvyys nyt jo kasvaa ja Jyväskylään tulee vuosittain noin tuhat uutta asukasta. 5-10 vuoden kuluttua Jyväskylässä saattaa varhaiskasvatuksessa olla saman verran tai jopa enemmän lapsia kuin nykyään. Onko siis varhaiskasvatuksen resurssien leikkaaminen nyt kestävällä pohjalla?

Jyväskylän on katsottava korona-ajan yli sekä lähdettävä määrätietoisesti ja harkitusti tavoittelemaan strategiansa mukaisesti tervettä kasvua ja hyvää oppimista.

Juha Paananen

varavaltuutettu, sivistyslautakunnan jäsen

kuntavaaliehdokas 2021 (sd.)

Jyväskylä

Lohikosken urheilukenttäkö maksulliseksi?

Järkytyin, kun kuulin, että Lohikosken liikuntapuiston urheilukenttä on mahdollisesti muuttumassa maksulliseksi liikuntapaikaksi. Jyväskylän kaupunki aikoo nimittäin vuokrata Lohikosken koulun vieressä olevan urheilukentän jollekin yksityiselle liikuntapalvelujen tuottajalle. Avoin hakumenettely on parhaillaan käynnissä (hakuaika maaliskuun 2021 loppuun mennessä). Käytännössä tämä tarkoittaisi toteutuessaan sitä, että urheilukentän alueelle rakennettaisiin maksullisia liikuntapalveluja.
 
Vastustan tällaista vuokraussuunnitelmaa. Hakumenettelyn toteutus sotii räikeästi Jyväskylän kaupungin strategisia tavoitteita ja arvoja vastaan. Näitä ovat mm. päätöksenteon avoimuus ja kaupunkilaisten osallistaminen heitä koskeviin valmisteluihin. Nyt on toimittu suorastaan salassa ja kokonaan Lohikosken asukkaat sivuuttaen. Ihmettelen, miten ylipäätään tällainen toiminta voi olla kaupungissamme mahdollista.
 
Kummastelen myös sitä, että Lohikosken liikuntapuiston muuttaminen maksulliseksi liikunta-alueeksi ei ole ollut käsiteltävänä missään poliittisen päätöksenteon elimessä. Tällaiseen periaatteelliseen ja tietyn alueen liikuntamahdollisuuksiin merkittävästi vaikuttavaan asiaan tulisi ehdottomasti saada kaupungin demokraattisesti valittujen päättäjien kanta. Pelkästään virkamiesvetoisesti tämän sisältöistä hanketta ei pidä viedä eteenpäin. Tässä tapauksessa kuitenkin ainoa oikea ratkaisu on keskeyttää hakumenettely Lohikosken osalta kokonaan.
 
Suunnitteilla oleva liikuntahalli olisi kooltaan 40x20 m. Kuulin huhun, että kyse olisi padel-kentistä. Koko urheilukentän laajuus on noin 50x50 m, joten tuon kokoinen rakennelma sisääntuloväylineen ym. veisi leijonanosan alueesta ja lopettaisi kentän käytön mm. koululiikuntaan. Näin ollen vuosikymmeniä lohikoskelaisten käytössä ollutta kenttää ei voisi enää käyttää esimerkiksi Lohikosken koulun liikuntatunneilla juoksemiseen, hyppäämiseen, pallopeleihin ym. liikuntaan.
 
Talvisin kenttä on ollut jäädytettynä ja toiminut koululiikunnan ja koko Lohikosken yhteisenä luistelukenttänä. Tämäkin liikuntamahdollisuus häviäisi mahdollisen yksityistämisen takia. Kaiken kaikkiaan kenttää ovat kesät ja talvet käyttäneet tehokkaasti ja jatkuvasti niin Lohikosken koululaiset ja päiväkotilapset kuin muutkin, eri-ikäiset lohikoskelaiset.
 
Miksi Lohikosken koko aluetta erittäin hyvin ja monipuolisesti palveleva liikunta-alue halutaan siirtää yksityiseen hallintaan ja maksulliseksi? Tähän kysymykseen en keksi yhtään järkevää vastausta. Jyväskylässä on kyllä kartoitettu eri puolilta kaupunkia vähäkäyttöiset liikunta-alueet, joille olisi mahdollista kehittää uusia toimintoja, mutta Lohikoski ei kuulu näihin alueisiin.
 
Lohikosken urheilukentän varaaminen yksityiseen liikuntakäyttöön vaikeuttaisi merkittävästi koulun toimintaa. Miten järjestettäisiin opetussuunnitelman mukainen liikunnan opetus mahdollisen muutoksen jälkeen? Keskustelin kaupungin kaavoituksen viranhaltijoiden kanssa asiasta ja sain mm. sellaisen vastauksen, että onhan koululla piha-alue. Tämä vastaus herättää vain uusia kysymyksiä ja lisäksi kummastusta.
 
Lohikosken kentän mahdollinen vuokraaminen yksityiselle liikuntapalveluyritykselle on herättänyt kummastusta myös Lohikosken koululla. Kaupungin puolelta kouluun ei ole oltu minkäänlaisessa yhteydessä ennen kentän vuokraamishaun julkistamista netissä. Koulu sai tiedon asiasta puolivahingossa ulkopuoliselta henkilöltä.
 
Hakumenettelyn valmistelussa ei ole myöskään tietääkseni tehty lapsivaikutusten arviointia, vaikka Lohikosken koulussa opiskelee lähes 300 7-13-vuotiasta oppilasta, joiden liikuntamahdollisuudet heikkenisivät merkittävästi, jos kenttä muutetaan maksulliseksi liikunta-alueeksi.
 
Mielestäni Lohikosken liikuntapuiston kehittäminen on pikaisesti saatava järkeville raiteille. Puistolle pitää laatia kehittämisen yleissuunnitelma yhdessä Lohikosken asukkaiden, asukasyhdistyksen ja Lohikosken koulun ja päiväkodin kanssa. Kenttä ja sen ympäristö ovat olleet liian kauan rempallaan. Esimerkiksi pukuhuonerakennus purettiin vuosia sitten, eikä uutta ole tullut tilalle. Siitä voisi aloittaa. Muitakin hyviä kehittämisideoita saadaan, kun kysytään Lohikosken asukkailta.
 
Juha Paananen
lohikoskelainen vuodesta 1983

Kasvatusta ja koulutusta kehitettävä pitkäjänteisesti

Jyväskylän talouskehitystä ohjaa vuosi toisensa jälkeen aina seuraavaa vuotta koskeva talousarvioprosessi. Tämä johtaa poukkoilevasti etenevään palveluiden rahoituksen: yhtenä vuonna leikataan paniikissa, toisena vuonna hieman lisätään resursseja. Tällainen toimintatapa ei tosin ole vain Jyväskylän ongelma, vaan maan tapa Suomen kunnissa.

Tulevalla valtuustokaudella on todennäköisesti tulossa suurmyllerrys kuntien palvelurakenteeseen. Sote-uudistuksen jälkeen kuntien, myös Jyväskylän, ylivoimaisesti suurimmiksi palvelualueiksi jäävät kasvatus ja koulutus eli varhaiskasvatus ja perusopetus. Useimmissa kunnissa, pienimpiä lukuun ottamatta, tähän palvelukokonaisuuteen kuuluu myös lukiokoulutus; Jyväskylän lukiot ovat kuitenkin olleet koulutuskuntayhtymän ylläpidettävinä vuodesta 2010.

Rahoituksen lyhytnäköisyys näkyy ikävä kyllä Jyväskylän lähimenneisyydessä: 2010-luvulla useana vuonna varhaiskasvatuksen ja peruskoulujen rahoitusta leikattiin kohtuuttomasti. Tämä näkyy edelleen rahoitustasossa: vertailukaupunkeihin nähden käytämme niukasti rahaa kasvatus- ja opetuspalveluihin.

Kasvatuksen ja koulutuksen palvelukokonaisuuteen tuo oman erityisleimansa se, että kohteena ovat lapset ja nuoret. Heidän koko myöhemmälle elämälleen on ratkaiseva vaikutus sillä, miten laadukasta kasvatusta ja opetusta he ovat elämänsä alkuvaiheessa saaneet.

Kysymys on siis tulevaisuuden rakentamisesta. Mitä paremmat oppimismahdollisuudet turvaamme kaupunkilaisille alussa, sitä enemmän luomme hyvinvointia heidän myöhempään elämäänsä. Tästä syystä ei ole järkevää tuijottaa vain seuraavaan vuoteen, kun päätämme kaupunkimme koulujen ja varhaiskasvatusyksiköiden toimintaedellytyksistä.

Jyväskylässä tarvitaan pitkäjänteinen kasvun ja oppimisen strategia, jossa esitetään selkeästi toiminnalliset tavoitteet ja toteutustavat sekä tarvittavat resurssit. Suunnittelunäkymän on jatkuttava yli yhden valtuustokauden. Tätä työtä meillä on muutama vuosi sitten aloiteltu – uudella valtuustokaudella on aika saattaa asia kuntoon.

Juha Paananen

kuntavaaliehdokas (sd.)

varavaltuutettu, sivistyslautakunnan jäsen

Jyväskylä

Miten kaupungin talousvaikeuksista selvitään?

Jyväskylän talous on koronaviruksen takia ja muistakin syistä kriisissä. Nettomenojen supistamistarve vuosina 2021-2023 on virallisen arvion mukaan yhteensä 50 miljoonaa euroa.

Yksi Jyväskylän ongelma on yhteisöverotulojen pienuus. Kaupungin pitäisi pystyä paremmin houkuttelemaan alueelleen veroja maksavia yrityksiä. Houkuttelevuutta lisää se, että kaupungin järjestämät peruspalvelut ovat kunnossa.

Sellaistakin ajattelua on ilmassa, että pelkkä raju palveluihin kohdistuva kulujen supistaminen pelastaa kaupungin. Se tarkoittaisi kuitenkin palvelujen laadun huomattavaa heikentämistä. Käytännössä esimerkiksi perusopetuksen ryhmäkoot entisestään kasvaisivat ja varhaiskasvatuksessa lain määräämissä aikuinen/lapsi-suhdeluvuissa pysyminen vaarantuisi. Jyväskylän houkuttelevuudelle tämä tekisi hallaa, puhumattakaan siitä, mitä se tekisi jyväskyläläisille lapsille ja nuorille.

2010-luvun talouden tasapainottamisvuosina Jyväskylässä leikattiin rajusti kasvun ja oppimisen palveluista. Suurelta osin tästä johtuu se, että edelleen meillä peruskouluihin, varhaiskasvatukseen ja nuorisopalveluihin käytetty rahamäärä on vastaavan kokoisiin kaupunkeihin verrattuna erittäin alhainen.

Onko talouden tervehdyttämiseen muuta keinoa kuin leikata vuosi toisensa jälkeen kaupunkilaisten kannalta ensiarvoisen tärkeistä palveluista ja samalla heikentää Jyväskylän imagoa? Kyllä on, mutta se ei ole nykysysteemissä helppoa. Nythän talouden suunnittelua hallitsee jokavuotinen talousarvioprosessi, joka koskee aina vain seuraavaa vuotta.

Vaihtoehtona on se, että panostetaan nykyistä enemmän sellaisiin palveluihin, jotka pitemmällä aikavälillä ehkäisevät ja korjaavat (talous)ongelmia ja samalla lisäävät kokonaisvaltaisesti kaupungin elinvoimaisuutta. Näitä ovat erityisesti perusopetus ja varhaiskasvatus sekä ennalta ehkäisevät terveys- ja sosiaalipalvelut. Lisäksi kannattava taloudellinen sijoitus on kaupungin työntekijöiden työhyvinvointiin satsaaminen.

Näin käytettävät miinusmerkkiset lisäeurot muuttuisivat myöhemmin moninkertaisesti plussaksi. Tämä on todennettu monissa tutkimuksissa ja käytännön hankkeissa.

Kysymys on siitä, onko meillä talouspäätöksiä tehdessämme malttia katsoa kauemmas kuin ainoastaan ensi vuoteen. Korona-aikana tämä on haastavaa. Mutta tulevaisuudessa meidän on opittava tunnistamaan eri palvelualojen pitkäkestoiset positiiviset vaikutukset ja rakennettava taloutta osaltaan niiden varaan. Onnistuuko se jo seuraavalla valtuustokaudella?

(Julkaistu Pohjoinen Jyväskylä 4/2020 -lehdessä)

Perusopetuksen ja lukioiden resurssit vuoden 2021 talousarviossa (puheenvuoroni Jkl-valtuuston kokouksessa 26.10.2020)

Mielestäni on positiivista, että kaupunginjohtajan ensi vuoden talousarvioesityksessä kuuluu asiantuntijalautakuntien ääni kohtuullisen hyvin.

Kasvun ja oppimisen palvelujen osalta kuitenkin kaupunginjohtajan esityksessä on lautakunnan esitykseen verrattuna määrärahoja yhden miljoonan euron verran vähemmän. Tämä miljoona jakaantuu siten, että 600 000 euron vähennys tulisi perusopetuksen ja nuorisopalvelujen menoihin ja lisäksi lukiotuesta nipistettäisiin 400 000 euroa.

Opetushallituksen uusimman raportin mukaan opetuksen määrässä (eli oppitunnit jaettuna oppilaiden määrällä) Jyväskylä on 20 suurimman perusopetuksen järjestäjän joukossa toiseksi viimeinen. Laesteränkin tilastot osoittavat, että olemme opetuksen toteuttajana niin sanotusti erittäin kustannustehokkaita.

Satojen tuhansien leikkaus perusopetukseen tarkoittaisi toiminnan laadun selvää heikkenemistä. Ymmärrän kyllä, että elämme vaikeita ja epävarmoja aikoja, mutta jo palvelutarpeen kasvun takia edes nykyisen tason säilyttäminen ei kestä resurssien supistamista. 

Lukiotuessa taas on kyse jyväskyläläisten lukiolaisten opiskeluedellytysten turvaamisesta. Jyväskylähän siirsi omat lukionsa vuonna 2010 koulutuskuntayhtymään, nykyiseen Gradiaan, mikä oli ja on edelleen valtakunnallisesti erittäin harvinainen järjestäjäratkaisu.

Gradiassa lukioiden rahoitusmalli perustuu vain valtion yksikköhintoihin, verotuloja Gradialla ei ole. Missään Suomessa lukiot eivät toimi pelkillä yksikköhinnoilla. Siksi kaupungin antama tuki Gradian lukioille on välttämätön. Tekisi mieli sanoa, että olemme sen suorastaan velkaa omille lukiolaisillemme.

Nykyinen lukiotuki, 1,7 miljoonaa euroa vuodessa, tarkoittaa noin 6 %:n lisää yksikköhintojen päälle. Keskimäärin koko Suomessa lukiojärjestäjien oma raha valtionrahoituksen yli on noin 18 %. Jos lukiotukea pienennetään esitetysti, tietää se vakavia ongelmia lukioidemme toimintaan. Jo tällä hetkellä Gradia käyttää Opetushallituksen mukaan lukio-opiskelijaa kohti erittäin niukasti rahaa: 15 suurimman lukiojärjestäjän joukossa toiseksi vähiten.

Mielestäni siis perusopetuksen määrärahoja ei tulisi lautakunnan esittämästä vähentää ja lukiotuki (joka muuten on sijoitettu talousarvioesityksessä erikoisesti perusopetuksen alle) pitäisi säilyttää tämän vuoden tasolla. Muilta osin kaupunginjohtajan esitys on kasvun ja oppimisen osalta siedettävä.

Kasvatus ja koulutus eivät kestä leikkauksia

Jyväskylän kasvun ja oppimisen palveluille on asetettu toimintakulujen sopeutustavoitteeksi vuodelle 2021 -3,5 Me. Pandemia-aaltojen kurimuksessa talouden sopeuttaminen onkin välttämätöntä, harkitusti tehtynä.

Sivistyslautakunnan iltakoulussa 19.8.2020 oli käsittelyssä virkamiesten tekemä esitys sopeutuksen toteuttamiseksi. Esitys sisältää määrärahojen poistoja tai supistuksia -5,5 Me ja palvelutarpeen kasvusta johtuvia lisäyksiä 2 Me (nettovaikutus -3,5 Me).

Sopeutustavoite on todella kova. Merkittävä osa leikkausesityksistä iskisi suoraan lapsiin suurentamalla ryhmäkokoja ja vähentämällä opetuksen määrää. Tällaiset supistukset on pystyttävä torjumaan, vaikka priorisoiden menokohtia toimialojen rajat ylittäen.

Jyväskylällä on lähimenneisyydessä rasitteenaan 2010-luvun talouden tasapainottamisvuodet, jolloin kasvatuksen ja opetuksen euromääräiset menot eivät kasvaneet, vaikka palvelutarve lisääntyi selvästi. Kurottavaa on kertynyt paljon.

Varhaiskasvatuksessa toimintakulut pysyivät vuosina 2012-2017 euromääräisesti samana, jopa hieman laskivat, vaikka lapsimäärä kasvoi 800:lla. Viime vuonna AVI huomautti Jyväskylän kaupunkia liian pienestä varhaiskasvatuksen henkilöstömitoituksesta.

Opetushallituksen raportin (2018) mukaan Jyväskylän peruskouluissa kustannus 1-9-luokkalaista oppilasta kohti on 8 457 e (sijoitus 20 suurimman joukossa 14., keskiarvo 8 963 e). Varmaankin vähintään keskiarvon mukainen taso sopisi tavoitteeksi Suomen Ateenalle.

Sivistyslautakunta edellytti iltakoulussa perustellusti, että virkamiesvalmistelussa on vielä selvitettävä mahdollisia sopeutuskohteita niin, että voidaan mahdollisimman pitkälle välttää suoraan kasvatuksen ja opetuksen laatua heikentävät määrärahavähennykset.

Lautakunta tekee oman esityksensä sopeuttamisen toteuttamisesta syyskuun lopulla. Siinä tulee huomioida kasvatuksen ja koulutuksen pitkäkestoiset positiiviset vaikutukset Jyväskylän kaupungille. Kasvatus ja koulutus ennaltaehkäisevät tehokkaasti terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia ja vähentävät tulevaisuudessa niihin liittyviä kustannuksia.

Juha Paananen
sivistyslautakunnan jäsen (sd.)
Jyväskylä

Tapetaanko kultamunia muniva hanhi?

Jyväskylä on selvittämässä omistamansa vesi- ja energiayhtiö Alvan vähemmistöosuuden. Myytävä osuus olisi n. 30-40 %. Mahdollinen ostaja olisi todennäköisesti jokin yksityinen toimija, esimerkiksi pääomasijoittaja tai eläkevakuusrahasto. Myyntiasia on tulossa Jyväskylän kaupunginvaltuuston päätettäväksi tänä keväänä.

Jyväskylän suunnitelmien pohjalta valtakunnalliseen keskusteluun on viime aikoina noussut erityisesti vesihuolto, joka ns. luonnollisena monopolina on ollut Suomessa perinteisesti julkisessa omistuksessa. Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että vesihuollon yksityistämiseen sisältyy suuria riskejä.

Mahdollisen kaupan valmisteluun on palkattu konsulttiyhtiö, jonka kerrotaan saavan bonuspalkkion, mikäli myynti toteutuu. Konsultin bonusta on puolusteltu sillä, että vastaavanlaisissa kaupan valmisteluissa se on normaali käytäntö.

Totta onkin, että bonus on yleensä käytössä yksityisellä puolella, nimenomaan silloin, kun on jo päätetty myydä ja tavoitteena on mahdollisimman korkea kauppahinta ja edulliset kauppaehdot.

Jyväskylä ei ole tällaisessa tilanteessa. Tarkoituksenahan on sen selvittäminen, onko myyminen ylipäätään tarkoituksenmukaista kaupungin kokonaisedun kannalta. Siksi selvityksen, jos sellainen halutaan tehdä, pitäisi olla puolueeton eikä tarkoitushakuinen.

Alvan osittainenkin myyminen pääomasijoittajalle tai vastaavalle taholle olisi päänavaus luonnollisten monopolien yksityistämisessä koko Suomessa. Vastaavanlaisista ratkaisuista muualla Euroopassa (esimerkiksi Tallinnassa, Pariisissa ja Berliinissä) on saatu huonoja kokemuksia: maksut ovat nousseet, ja välttämättömiä investointeja on jätetty tekemättä - voittoja yksityinen omistaja on kyllä haalinut.

Ruotsissa ja Hollannissa lainsäädäntö estää vesihuollon osalta määräysvallan siirtämisen yksityiselle taholle. Suomessakin on jo puhuttu lakiuudistuksista, mikäli Jyväskylän tyyppiset, erityisesti vesihuollon omistajajärjestelysuunnitelmat etenevät.

Yksityinen omistaja hakee sijoitukselleen tuottoa, ehkä 6-10 %. Toteutuessaan yksityinen omistajuus tarkoittaisi Jyväskylässäkin lähes varmasti asiakasmaksujen korotuksia; tapaus Caruna on kaikilla hyvässä muistissa. On sanottu, että kaupunki määräisi edelleen hinnat, mutta entä, jos osaomistaja ei muuten saa voittosiivuaan?

Myös toiminnan edellytysten ja laadun kehittäminen ovat vaarassa jäädä voitontavoittelun alle. Niin on käynyt edellä mainituissa Euroopan kaupungeissa ja Suomessa mm. yksityisten yritysten ylläpitämässä vanhustenhoidossa.

Kaiken kaikkiaan oman vesi- ja energiayhtiön osittainenkaan myynti ei ole Jyväskylän ja kaupunkilaisten kannalta järkevä ratkaisu. Parasta olisi keskeyttää myyntiprosessi ja keskittyä itse Alvan toiminnan ja hallinnon kehittämiseen.

Omistajalle luonnolliseen monopoliin perustuva toiminta tuottaa takuuvarman tulovirran. Jo tämän takia kaupungin kannattaa pysyä omistajana. Myynnistä kaupunki saisi kertakorvauksen, joka olisi äkkiä syöty. Vanha viisaus sanoo, että kultamunia munivaa hanhea ei kannata tappaa.

Ja vielä selvennyksenä: En vastusta yritystoimintaa. Se on yhteiskunnassa keskeinen ja välttämätön elinvoiman ja hyvinvoinnin luoja, jonka toimintaedellytysten on oltava kunnossa. Mutta se sopii huonosti toimintaan, joka perustuu luonnollisiin monopoleihin tai jonka kohteena ovat heikossa asemassa olevat ihmiset (esimerkiksi sairaat, lapset tai vanhukset).