Kasvatusta ja koulutusta kehitettävä pitkäjänteisesti

Jyväskylän talouskehitystä ohjaa vuosi toisensa jälkeen aina seuraavaa vuotta koskeva talousarvioprosessi. Tämä johtaa poukkoilevasti etenevään palveluiden rahoituksen: yhtenä vuonna leikataan paniikissa, toisena vuonna hieman lisätään resursseja. Tällainen toimintatapa ei tosin ole vain Jyväskylän ongelma, vaan maan tapa Suomen kunnissa.

Tulevalla valtuustokaudella on todennäköisesti tulossa suurmyllerrys kuntien palvelurakenteeseen. Sote-uudistuksen jälkeen kuntien, myös Jyväskylän, ylivoimaisesti suurimmiksi palvelualueiksi jäävät kasvatus ja koulutus eli varhaiskasvatus ja perusopetus. Useimmissa kunnissa, pienimpiä lukuun ottamatta, tähän palvelukokonaisuuteen kuuluu myös lukiokoulutus; Jyväskylän lukiot ovat kuitenkin olleet koulutuskuntayhtymän ylläpidettävinä vuodesta 2010.

Rahoituksen lyhytnäköisyys näkyy ikävä kyllä Jyväskylän lähimenneisyydessä: 2010-luvulla useana vuonna varhaiskasvatuksen ja peruskoulujen rahoitusta leikattiin kohtuuttomasti. Tämä näkyy edelleen rahoitustasossa: vertailukaupunkeihin nähden käytämme niukasti rahaa kasvatus- ja opetuspalveluihin.

Kasvatuksen ja koulutuksen palvelukokonaisuuteen tuo oman erityisleimansa se, että kohteena ovat lapset ja nuoret. Heidän koko myöhemmälle elämälleen on ratkaiseva vaikutus sillä, miten laadukasta kasvatusta ja opetusta he ovat elämänsä alkuvaiheessa saaneet.

Kysymys on siis tulevaisuuden rakentamisesta. Mitä paremmat oppimismahdollisuudet turvaamme kaupunkilaisille alussa, sitä enemmän luomme hyvinvointia heidän myöhempään elämäänsä. Tästä syystä ei ole järkevää tuijottaa vain seuraavaan vuoteen, kun päätämme kaupunkimme koulujen ja varhaiskasvatusyksiköiden toimintaedellytyksistä.

Jyväskylässä tarvitaan pitkäjänteinen kasvun ja oppimisen strategia, jossa esitetään selkeästi toiminnalliset tavoitteet ja toteutustavat sekä tarvittavat resurssit. Suunnittelunäkymän on jatkuttava yli yhden valtuustokauden. Tätä työtä meillä on muutama vuosi sitten aloiteltu – uudella valtuustokaudella on aika saattaa asia kuntoon.

Juha Paananen

kuntavaaliehdokas (sd.)

varavaltuutettu, sivistyslautakunnan jäsen

Jyväskylä

Miten kaupungin talousvaikeuksista selvitään?

Jyväskylän talous on koronaviruksen takia ja muistakin syistä kriisissä. Nettomenojen supistamistarve vuosina 2021-2023 on virallisen arvion mukaan yhteensä 50 miljoonaa euroa.

Yksi Jyväskylän ongelma on yhteisöverotulojen pienuus. Kaupungin pitäisi pystyä paremmin houkuttelemaan alueelleen veroja maksavia yrityksiä. Houkuttelevuutta lisää se, että kaupungin järjestämät peruspalvelut ovat kunnossa.

Sellaistakin ajattelua on ilmassa, että pelkkä raju palveluihin kohdistuva kulujen supistaminen pelastaa kaupungin. Se tarkoittaisi kuitenkin palvelujen laadun huomattavaa heikentämistä. Käytännössä esimerkiksi perusopetuksen ryhmäkoot entisestään kasvaisivat ja varhaiskasvatuksessa lain määräämissä aikuinen/lapsi-suhdeluvuissa pysyminen vaarantuisi. Jyväskylän houkuttelevuudelle tämä tekisi hallaa, puhumattakaan siitä, mitä se tekisi jyväskyläläisille lapsille ja nuorille.

2010-luvun talouden tasapainottamisvuosina Jyväskylässä leikattiin rajusti kasvun ja oppimisen palveluista. Suurelta osin tästä johtuu se, että edelleen meillä peruskouluihin, varhaiskasvatukseen ja nuorisopalveluihin käytetty rahamäärä on vastaavan kokoisiin kaupunkeihin verrattuna erittäin alhainen.

Onko talouden tervehdyttämiseen muuta keinoa kuin leikata vuosi toisensa jälkeen kaupunkilaisten kannalta ensiarvoisen tärkeistä palveluista ja samalla heikentää Jyväskylän imagoa? Kyllä on, mutta se ei ole nykysysteemissä helppoa. Nythän talouden suunnittelua hallitsee jokavuotinen talousarvioprosessi, joka koskee aina vain seuraavaa vuotta.

Vaihtoehtona on se, että panostetaan nykyistä enemmän sellaisiin palveluihin, jotka pitemmällä aikavälillä ehkäisevät ja korjaavat (talous)ongelmia ja samalla lisäävät kokonaisvaltaisesti kaupungin elinvoimaisuutta. Näitä ovat erityisesti perusopetus ja varhaiskasvatus sekä ennalta ehkäisevät terveys- ja sosiaalipalvelut. Lisäksi kannattava taloudellinen sijoitus on kaupungin työntekijöiden työhyvinvointiin satsaaminen.

Näin käytettävät miinusmerkkiset lisäeurot muuttuisivat myöhemmin moninkertaisesti plussaksi. Tämä on todennettu monissa tutkimuksissa ja käytännön hankkeissa.

Kysymys on siitä, onko meillä talouspäätöksiä tehdessämme malttia katsoa kauemmas kuin ainoastaan ensi vuoteen. Korona-aikana tämä on haastavaa. Mutta tulevaisuudessa meidän on opittava tunnistamaan eri palvelualojen pitkäkestoiset positiiviset vaikutukset ja rakennettava taloutta osaltaan niiden varaan. Onnistuuko se jo seuraavalla valtuustokaudella?

(Julkaistu Pohjoinen Jyväskylä 4/2020 -lehdessä)

Perusopetuksen ja lukioiden resurssit vuoden 2021 talousarviossa (puheenvuoroni Jkl-valtuuston kokouksessa 26.10.2020)

Mielestäni on positiivista, että kaupunginjohtajan ensi vuoden talousarvioesityksessä kuuluu asiantuntijalautakuntien ääni kohtuullisen hyvin.

Kasvun ja oppimisen palvelujen osalta kuitenkin kaupunginjohtajan esityksessä on lautakunnan esitykseen verrattuna määrärahoja yhden miljoonan euron verran vähemmän. Tämä miljoona jakaantuu siten, että 600 000 euron vähennys tulisi perusopetuksen ja nuorisopalvelujen menoihin ja lisäksi lukiotuesta nipistettäisiin 400 000 euroa.

Opetushallituksen uusimman raportin mukaan opetuksen määrässä (eli oppitunnit jaettuna oppilaiden määrällä) Jyväskylä on 20 suurimman perusopetuksen järjestäjän joukossa toiseksi viimeinen. Laesteränkin tilastot osoittavat, että olemme opetuksen toteuttajana niin sanotusti erittäin kustannustehokkaita.

Satojen tuhansien leikkaus perusopetukseen tarkoittaisi toiminnan laadun selvää heikkenemistä. Ymmärrän kyllä, että elämme vaikeita ja epävarmoja aikoja, mutta jo palvelutarpeen kasvun takia edes nykyisen tason säilyttäminen ei kestä resurssien supistamista. 

Lukiotuessa taas on kyse jyväskyläläisten lukiolaisten opiskeluedellytysten turvaamisesta. Jyväskylähän siirsi omat lukionsa vuonna 2010 koulutuskuntayhtymään, nykyiseen Gradiaan, mikä oli ja on edelleen valtakunnallisesti erittäin harvinainen järjestäjäratkaisu.

Gradiassa lukioiden rahoitusmalli perustuu vain valtion yksikköhintoihin, verotuloja Gradialla ei ole. Missään Suomessa lukiot eivät toimi pelkillä yksikköhinnoilla. Siksi kaupungin antama tuki Gradian lukioille on välttämätön. Tekisi mieli sanoa, että olemme sen suorastaan velkaa omille lukiolaisillemme.

Nykyinen lukiotuki, 1,7 miljoonaa euroa vuodessa, tarkoittaa noin 6 %:n lisää yksikköhintojen päälle. Keskimäärin koko Suomessa lukiojärjestäjien oma raha valtionrahoituksen yli on noin 18 %. Jos lukiotukea pienennetään esitetysti, tietää se vakavia ongelmia lukioidemme toimintaan. Jo tällä hetkellä Gradia käyttää Opetushallituksen mukaan lukio-opiskelijaa kohti erittäin niukasti rahaa: 15 suurimman lukiojärjestäjän joukossa toiseksi vähiten.

Mielestäni siis perusopetuksen määrärahoja ei tulisi lautakunnan esittämästä vähentää ja lukiotuki (joka muuten on sijoitettu talousarvioesityksessä erikoisesti perusopetuksen alle) pitäisi säilyttää tämän vuoden tasolla. Muilta osin kaupunginjohtajan esitys on kasvun ja oppimisen osalta siedettävä.

Kasvatus ja koulutus eivät kestä leikkauksia

Jyväskylän kasvun ja oppimisen palveluille on asetettu toimintakulujen sopeutustavoitteeksi vuodelle 2021 -3,5 Me. Pandemia-aaltojen kurimuksessa talouden sopeuttaminen onkin välttämätöntä, harkitusti tehtynä.

Sivistyslautakunnan iltakoulussa 19.8.2020 oli käsittelyssä virkamiesten tekemä esitys sopeutuksen toteuttamiseksi. Esitys sisältää määrärahojen poistoja tai supistuksia -5,5 Me ja palvelutarpeen kasvusta johtuvia lisäyksiä 2 Me (nettovaikutus -3,5 Me).

Sopeutustavoite on todella kova. Merkittävä osa leikkausesityksistä iskisi suoraan lapsiin suurentamalla ryhmäkokoja ja vähentämällä opetuksen määrää. Tällaiset supistukset on pystyttävä torjumaan, vaikka priorisoiden menokohtia toimialojen rajat ylittäen.

Jyväskylällä on lähimenneisyydessä rasitteenaan 2010-luvun talouden tasapainottamisvuodet, jolloin kasvatuksen ja opetuksen euromääräiset menot eivät kasvaneet, vaikka palvelutarve lisääntyi selvästi. Kurottavaa on kertynyt paljon.

Varhaiskasvatuksessa toimintakulut pysyivät vuosina 2012-2017 euromääräisesti samana, jopa hieman laskivat, vaikka lapsimäärä kasvoi 800:lla. Viime vuonna AVI huomautti Jyväskylän kaupunkia liian pienestä varhaiskasvatuksen henkilöstömitoituksesta.

Opetushallituksen raportin (2018) mukaan Jyväskylän peruskouluissa kustannus 1-9-luokkalaista oppilasta kohti on 8 457 e (sijoitus 20 suurimman joukossa 14., keskiarvo 8 963 e). Varmaankin vähintään keskiarvon mukainen taso sopisi tavoitteeksi Suomen Ateenalle.

Sivistyslautakunta edellytti iltakoulussa perustellusti, että virkamiesvalmistelussa on vielä selvitettävä mahdollisia sopeutuskohteita niin, että voidaan mahdollisimman pitkälle välttää suoraan kasvatuksen ja opetuksen laatua heikentävät määrärahavähennykset.

Lautakunta tekee oman esityksensä sopeuttamisen toteuttamisesta syyskuun lopulla. Siinä tulee huomioida kasvatuksen ja koulutuksen pitkäkestoiset positiiviset vaikutukset Jyväskylän kaupungille. Kasvatus ja koulutus ennaltaehkäisevät tehokkaasti terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia ja vähentävät tulevaisuudessa niihin liittyviä kustannuksia.

Juha Paananen
sivistyslautakunnan jäsen (sd.)
Jyväskylä

Tapetaanko kultamunia muniva hanhi?

Jyväskylä on selvittämässä omistamansa vesi- ja energiayhtiö Alvan vähemmistöosuuden. Myytävä osuus olisi n. 30-40 %. Mahdollinen ostaja olisi todennäköisesti jokin yksityinen toimija, esimerkiksi pääomasijoittaja tai eläkevakuusrahasto. Myyntiasia on tulossa Jyväskylän kaupunginvaltuuston päätettäväksi tänä keväänä.

Jyväskylän suunnitelmien pohjalta valtakunnalliseen keskusteluun on viime aikoina noussut erityisesti vesihuolto, joka ns. luonnollisena monopolina on ollut Suomessa perinteisesti julkisessa omistuksessa. Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että vesihuollon yksityistämiseen sisältyy suuria riskejä.

Mahdollisen kaupan valmisteluun on palkattu konsulttiyhtiö, jonka kerrotaan saavan bonuspalkkion, mikäli myynti toteutuu. Konsultin bonusta on puolusteltu sillä, että vastaavanlaisissa kaupan valmisteluissa se on normaali käytäntö.

Totta onkin, että bonus on yleensä käytössä yksityisellä puolella, nimenomaan silloin, kun on jo päätetty myydä ja tavoitteena on mahdollisimman korkea kauppahinta ja edulliset kauppaehdot.

Jyväskylä ei ole tällaisessa tilanteessa. Tarkoituksenahan on sen selvittäminen, onko myyminen ylipäätään tarkoituksenmukaista kaupungin kokonaisedun kannalta. Siksi selvityksen, jos sellainen halutaan tehdä, pitäisi olla puolueeton eikä tarkoitushakuinen.

Alvan osittainenkin myyminen pääomasijoittajalle tai vastaavalle taholle olisi päänavaus luonnollisten monopolien yksityistämisessä koko Suomessa. Vastaavanlaisista ratkaisuista muualla Euroopassa (esimerkiksi Tallinnassa, Pariisissa ja Berliinissä) on saatu huonoja kokemuksia: maksut ovat nousseet, ja välttämättömiä investointeja on jätetty tekemättä - voittoja yksityinen omistaja on kyllä haalinut.

Ruotsissa ja Hollannissa lainsäädäntö estää vesihuollon osalta määräysvallan siirtämisen yksityiselle taholle. Suomessakin on jo puhuttu lakiuudistuksista, mikäli Jyväskylän tyyppiset, erityisesti vesihuollon omistajajärjestelysuunnitelmat etenevät.

Yksityinen omistaja hakee sijoitukselleen tuottoa, ehkä 6-10 %. Toteutuessaan yksityinen omistajuus tarkoittaisi Jyväskylässäkin lähes varmasti asiakasmaksujen korotuksia; tapaus Caruna on kaikilla hyvässä muistissa. On sanottu, että kaupunki määräisi edelleen hinnat, mutta entä, jos osaomistaja ei muuten saa voittosiivuaan?

Myös toiminnan edellytysten ja laadun kehittäminen ovat vaarassa jäädä voitontavoittelun alle. Niin on käynyt edellä mainituissa Euroopan kaupungeissa ja Suomessa mm. yksityisten yritysten ylläpitämässä vanhustenhoidossa.

Kaiken kaikkiaan oman vesi- ja energiayhtiön osittainenkaan myynti ei ole Jyväskylän ja kaupunkilaisten kannalta järkevä ratkaisu. Parasta olisi keskeyttää myyntiprosessi ja keskittyä itse Alvan toiminnan ja hallinnon kehittämiseen.

Omistajalle luonnolliseen monopoliin perustuva toiminta tuottaa takuuvarman tulovirran. Jo tämän takia kaupungin kannattaa pysyä omistajana. Myynnistä kaupunki saisi kertakorvauksen, joka olisi äkkiä syöty. Vanha viisaus sanoo, että kultamunia munivaa hanhea ei kannata tappaa.

Ja vielä selvennyksenä: En vastusta yritystoimintaa. Se on yhteiskunnassa keskeinen ja välttämätön elinvoiman ja hyvinvoinnin luoja, jonka toimintaedellytysten on oltava kunnossa. Mutta se sopii huonosti toimintaan, joka perustuu luonnollisiin monopoleihin tai jonka kohteena ovat heikossa asemassa olevat ihmiset (esimerkiksi sairaat, lapset tai vanhukset).

Oppivelvollisuutta laajennettava

Oppivelvollisuuslakimme on säädetty alun perin 1920-luvun alussa. Tällä hetkellä perusopetuslaissa todetaan, että oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta, ja päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta.

Aika on ajanut nykyisin voimassa olevan oppivelvollisuusmäärittelyn ohi. 1970-luvun peruskoulu-uudistuksen ajoista Suomi ja maailma ovat muuttuneet paljon. Työelämässä muutos näkyy siten, että pelkällä peruskoulupohjalla työtä alkaa olla mahdotonta saada. Lähes kaikki ammatit vaativat korkeampaa koulutusta.

Kuitenkin keskimääräinen koulutustasomme on luisumassa hälyttävästi alaspäin, vaikka vielä 2000-luvun alussa olimme maailman huippua. Kokonaan koulutuksen ja työnteon ulkopuolelle syrjäytyneitä nuoria on Suomessa liian suuri joukko, noin 60 000.

Lukio- ja ammatillinen koulutus ovat tällä hetkellä Suomessa yleensä yhteiskunnan järjestämää ilmaista koulutusta, mikä ei tarkoita maksuttomuutta. Lukukausimaksuja ei ole, mutta esim. lukion oppimateriaaleihin saattaa kulua tuhansia euroja. Myös ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden materiaalimaksut voivat olla huomattavia. Monille nuorille nämä kustannukset ovat jopa opiskelun aloittamisen este.

Valtiovalta on kehitellyt ratkaisuksi oppimateriaalitukea, jota ohjattaisiin toisella asteella vähävaraisille opiskelijoille. Tämä malli sisältää jotain positiivistakin, mutta syvällisempää tarkastelua se ei oikein kestä. Miltä vaikuttaisi peruskoulu, joka olisi ilmainen ja maksuton vain vähävaraisille oppilaille?

Tulevan hallituksen keskeisenä koulutuspoliittisena tavoitteena tulee olla se, että koko oppivelvollisuuden idea ja käytäntö päivitetään 2020-luvulle. Pelkästään peruskoulu ei yksinkertaisesti enää riitä, vaan oppivelvollisuuteen on sisällytettävä myös toinen aste. Näin syntyy ”peruskoulu 2.0”, joka on oppijoille ilmainen ja maksuton ja ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä. Toisen asteen tutkinto (ammatillinen tai ylioppilastutkinto) luo nuoren elämälle vanhan perustan, jolta voi ponnistaa jatko-opintoihin ja työelämään.

Tämä koulutusjärjestelmän uudistus vaatii valtiolta ja kunnilta taloudellisia panostuksia, mutta ei likimainkaan niin paljon kuin köyhä Suomi pystyi 1970-luvulla satsaamaan peruskoulu-uudistukseen. Kyse on nyt kannattavasta sijoituksesta, joka tuottaa tulevaisuudessa kyllä eurojakin mutta ennen kaikkea osaamista ja sivistystä.

Juha Paananen

varavaltuutettu (sd.), sivistyslautakunnan jäsen
Jyväskylä

Voiton vai laadun tavoittelua?

Viime viikkoina on puhuttu asiasta, josta olisi pitänyt puhua jo vuosia sitten. Onneksi edes nyt. Onneksi on vaalit.

Vanhustenhoidon taso mittaa sivistyksen tasoa, joten kumpikaan ei ole nyt korkealla. Kaikki ovat sitä mieltä, että tasoa on nostettava. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että hoitokoteihin pitää saada lisää hoitajia.

Meillä on varaa laittaa esimerkiksi tehottomiin yritystukiin miljardeja, mutta ei muutamaa sataa miljoonaa vanhushoidon laadun korottamiseen minimitasolle.

Miten tähän ongelmatilanteeseen ajauduttiin? Pohjimmainen syy on selvä: tällä vuosikymmenellä kuntien peruspalvelujen valtionosuuksia on valtiontalouden tasapainottamisen nimissä leikattu pari miljardia. Kunnat ovat rahapulassaan ulkoistaneet palveluitaan yksityisille firmoille.

Osakeyhtiöiden ykköstavoite on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa omistajilleen. Käytännössä on nähty, että tämä periaate ei toimi, kun toiminnan kohteena ovat suojattomassa asemassa olevat ihmiset: lapset, vahnukset, sairaat. Voitontavoittelu ajaa ihmisistä välittämisen yli.

Mitä nyt pitää tehdä? Esitetään, että lisätään valvontaa, kehitetään laatukriteerejä ja asetetaan sanktioita. Näillä toimilla voidaan lieventää oireita, mutta taudin syy jää huomiotta.

Kuntien valtionosuusrahoituksen tason tarkastelun lisäksi kestävä ratkaisu on juridinen. Lainsäädännössä tulee lähteä siitä, että sellaisilla julkisilla palvelualoilla, joiden keskiössä ovat heikossa asemassa olevat ihmiset, toiminta ei saa perustua rahan haalimiseen vaan mahdollisimman hyvään palvelun laatuun.

Sivistykseen kuuluu se, että ihmisen luontaista ahneutta suitsitaan tarvittaessa yhteiskunnan ohjaustoimilla. Nyt tarve on ilmeinen. Lapsilla, vanhuksilla ja sairailla ei saa tehdä bisnestä.

Tämän rajauksen jälkeen yrityksille jää riittävästi toiminta-aluetta toteuttaa yhteiskunnallisestikin merkittävää tehtäväänsä.

Juha Paananen
varavaltuutettu (sd.)
Jyväskylä